Mitä ovat merenneitoja?

Merenneito 1

  • Merenneito
  • Merenneito on myyttinen olento, joka on puoliksi nainen ja puoliksi kala. Nimi tulee merta tarkoittavasta sanasta ’mer’. Miespuolista versiota kutsutaan merimieheksi.
    Vaikka joitakin merenneitoja kuvataan hirviömäisiksi ja rumiksi, ovat ne tavallisemmin hyvin kauniita. Vyötärön yläpuolella he näyttävät kauniilta nuorelta naiselta, kun taas vyötäröstä alaspäin he ovat kuin kala, jolla on evät ja levinnyt häntä.
    Merenneitoja kammataan mielellään pitkillä hiuksillaan. Taiteessa heidät esitetään usein peilin ja kamman kanssa. Joskus ne istuvat kalliolla ja laulavat houkutellen merimiehiä tuhoonsa. Tämän vuoksi ne sekoitetaan usein sireeneihin (jotka myös asuvat meressä). Merenneidot houkuttelevat komeat nuoret miehet koteihinsa meren syvyyksiin. Merenneidot ovat kuitenkin yleensä villimpiä ja rumempia kuin merenneitoja, eivätkä ne ole juurikaan kiinnostuneita ihmisistä.
    Kaikkiin merenkulkukulttuureihin liittyy merenneitotarinoita. Bretonien balladeissa on ”Morgan”, merinaisia, ja ”Morverch”, merityttäriä; Irlannissa ja Skotlannissa on ”Merrow”. Näyttää siltä, että Egeanmeri oli täynnä tällaisia olentoja. Kreikkalaisissa taruissa on merenneitoja, jotka voivat upottaa laivoja, ja sireenejä, jotka houkuttelevat merimiehiä kohtaloonsa. Hopeanhohtoisessa luolassa asuvat kultatukkaiset Nereidat eli merinymfit, jotka auttoivat merimiehiä taistelemaan vaarallisia myrskyjä vastaan. Ne on kuvattu ihmisiksi päästä vyötäröön, ja niillä on joko linnun vartalo tai kalan pyrstö. Muita kreikkalaisten tarujen meren asukkeja ovat muun muassa 3000 Oseanidia, titaanien Oseanoksen ja Tethysin tyttäret.
    Samankaltaisia olentoja elää järvissä ja joissa. Slaavilaiseen mytologiaan kuuluvat Rusalkit, hukkumalla kohtalonsa kohdanneiden nuorten naisten henget. Ne esiintyvät kauniiden kalanaisten tai merenneitojen muodossa. Heillä on kauniit hiukset, hienot piirteet, mutta surulliset, pohjattomat silmät, jotka kertovat heidän traagisen tarinansa. Ne ottavat sisäänsä nuoria miehiä ja vievät heidät joen pohjalle asumaan kanssaan.
    Merenneitoja kohtaan on aina pidetty erittäin epäonnisena, jos niille on tehnyt jotain ilkeää. Usein tarinoissa ne eivät menesty, jos ne tuodaan maalle. Poikkeuksena tästä ovat Merrowit, jotka joskus menevät naimisiin ihmisten kanssa. Merenneitoja elää hyvin pitkään, mutta joidenkin legendojen mukaan niillä ei ole sielua.

    Miten myytit ovat syntyneet?

    Merenneito 5

  • Meriläiset
  • Legendat puoliksi ihmisistä, puoliksi kaloista koostuvista olennoista juontavat juurensa tuhansien vuosien taakse. Jokainen on nähnyt kuvia merenneidoista. Havaintoja tekivät varhaiset arabit ja kreikkalainen Plinius vuonna 586 jKr. Monet keskiaikaiset merimiehet väittivät nähneensä merenneitoja, ja tällaiset kertomukset jatkuivat aina 1900-luvulle asti.
    Vähemmistö merimiesten tekemistä havainnoista oli luultavasti tavallisia merieläimiä, kuten manaatteja, dugongeja tai merilehmiä (jotka ovat nykyään kuolleet sukupuuttoon). Nämä näyttävät kehtasivat poikasiaan samaan tapaan kuin ihminen kantaisi vauvaa. On mahdollista, että merimiehet, jotka näkivät nämä tuntemattomat pedot, olettivat törmänneensä jonkinlaiseen humanoidilajiin. Kuuluisan tutkimusmatkailijan Kristoffer Kolumbuksen kuvaamat merenneidot olivat lähes varmasti manaatteja. Hän kertoi nähneensä kolme merenneitoa Haitin edustalla tammikuussa 1493. Hänen mukaansa ne ”nousivat melko korkealta vedestä”, mutta ne ”eivät olleet niin kauniita kuin niitä kuvataan, sillä jotenkin kasvoiltaan ne näyttävät ihmisiltä”.
    Tällaiset kuvaukset poikkeavat kuitenkin hyvin paljon merenneidon tavanomaisesta kuvauksesta, ja ajatus kauniista mutta vaarallisesta olennosta syntyi luultavasti aikaisemmista tarinoista Egeanmeren seireeneistä. Seireenit olivat merinymfejä, joilla oli voima hurmata laulullaan kaikki, jotka kuulivat heitä, niin että onnettomia merenkulkijoita pakotti vastustamattomasti heittäytymään mereen tuhoonsa. Seireenit mainittiin ensimmäisen kerran Homeroksen Odysseuksessa. Tämä on saattanut muovata merenneitojen kuvausta keskiajalta lähtien. Nykyaikaiseen käsitykseen merenneidoista on vaikuttanut myös Hans Christian Andersenin vuonna 1836 kirjoittama satu Pieni merenneito.

    Ovatko merenneidot siis hyviä vai pahoja?

    Merenneito 2

  • Rusalki
  • Näyttää siltä, että se riippuu siitä, mitä tarinaa luet. Todisteiden perusteella olisi kuitenkin syytä olla hyvin varovainen, jos sellaisen joskus kohtaisi.
    Britannialaisessa kansanperinteessä ne voivat olla huonon onnen tuojia, jotka kykenevät aiheuttamaan myrskyjä ja tappamaan ihmisiä.
    Joitakin pahoja asioita, joista merenneitoja syytetään, ovat muun muassa se, että ne kertovat merimiehille, että heidän laivansa on tuhoon tuomittu, sekä se, että ne lumoavat merimiehiä ja aiheuttavat haaksirikkoja. Merenneiton näkeminen on varma merkki tulevasta voimakkaasta myrskystä. Toisissa tarinoissa ne vetävät ihmisiä tahallaan veteen ja puristavat hukkuvista miehistä hengen pois. Ne myös vievät ihmisiä vedenalaisiin valtakuntiinsa.
    Merenneitot voivat kuitenkin toisinaan tuoda myös onnea antamalla ihmisille parannuskeinoja tai täyttämällä toiveita. Joissakin tarinoissa ne jopa menevät naimisiin ja asuvat ihmisten kanssa. Esimerkiksi Irlannin ja Skotlannin Merrow.
    Nämä merenneidot ovat kauniita, lempeitä, vaatimattomia ja ystävällisiä. Heillä on punainen lippalakki, ja jos tämä vangitaan ja piilotetaan heiltä, he riisuvat nahkansa ja jäävät maihin. Useimmiten ne kuitenkin lopulta ottavat lakin takaisin ja palaavat mereen. Ne myös houkuttelevat nuoria miehiä seuraamaan heitä aaltojen alle. Siellä ne elävät lumotussa tilassa. Merrowin musiikkia kuulee usein kuultavan aaltojen alta.

    Miten tämä tarina syntyi?

    Merenneito 6

  • Vanha mies auttaa merenneitoa
  • Cornwallissa sijaitseva Lizard on meren ympäröimä ylätasanko, jossa on lukuisia piileviä pieniä poukamia ja rantoja, juuri sopiva alue merenneitotarinoille.
    Monet cornwallilaiset, erityisesti merimiehet, ovat väittäneet nähneensä tai kuulleensa merenneidon, ja usko niihin oli aikoinaan yleistä. On monia tarinoita kallioilla nähdyistä merenneitoista ja rannalla istuvista ja itkevistä merenneitoista.
    Korniolaisissa tarinoissa esiintyvillä merenneitoilla on monia merenneitojen piirteitä kaikkialla maailmassa. Ne ovat kauniita, niiden nähdään usein kampaavan kultaisia hiuksiaan ja ne elävät pitkään ikääntymättä. Monien brittiläisten ja irlantilaisten merenneitojen tapaan tämän tarinan merenneito on muita merenneitoja sympaattisempi, uteliaampi ja kiinnostuneempi ihmisiä kohtaan.
    Usein ajateltiin, että ihmiset, joilla oli kyky parantaa tai tietää tulevaisuudesta, saivat nämä voimat yliluonnollisin keinoin joko noidilta, keijuilta tai tässä tapauksessa merenneitolta. Tämä ei ole ainoa sukupolvelta toiselle kulkeva tarina, jossa esi-isä on saanut merenneidolta erityisiä voimia. Vesiastian valmistaminen, joka näyttäisi varkaan kasvot, kuten tarinassa, on yleinen paljastamiskeino, joka esiintyy monissa myyteissä.
    Merenneitoja on yksi tunnetuimmista myyttisistä olennoista, joita kuvataan säännöllisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa. ”Merenneitokallio” on yhä nähtävissä rannikon edustalla, ja voit vierailla Kynance cove -lahdella ja Lizardin rannoilla.

    Merenneitokallio

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.