Huomion ja muistin parantaminen opetusympäristöissä

Viime vuosina on nopeasti lisääntyvässä määrässä tutkimuksia pyritty soveltamaan kognitiivisen psykologian periaatteita ja menetelmiä opetusympäristöihin. Yksi peruskysymys koskee esimerkiksi sitä, voidaanko muistitutkimuksen avulla lisätä tehokkuutta, jolla opiskelijat opiskelevat kokeisiin. Dunlosky ja kollegat3 arvioivat hiljattain julkaistussa kattavassa katsauksessaan kymmenen eri opiskelumenetelmän tehokkuutta ja luonnehtivat kutakin menetelmää käytettävissä olevien tutkimustulosten perusteella joko erittäin hyödylliseksi, kohtalaisen hyödylliseksi tai vähän hyödylliseksi. Joidenkin opiskelijoiden yleisesti käyttämien suosittujen menetelmien, kuten uudelleenlukemisen, yhteenvedon tekemisen ja korostamisen, hyödyllisyys arvioitiin alhaiseksi. Vain kaksi tekniikkaa, jotka molemmat saivat tukea lukuisista laboratoriotutkimuksista saaduista tiedoista, saivat korkean hyötyarvion: hajautettu opiskelu, jossa opiskelutoiminnot hajautetaan niin, että opittavien tietojen toistojen välillä on enemmän aikaa (toisin kuin massaopiskelussa tai ”itsetehtävistä kertailussa”), ja harjoituskokeet, joissa opiskelijoille annetaan ajoittain lyhyitä testejä oppimistaan asioista ennen virallisen kokeen suorittamista.

Harjoituskokeiden suotuisat vaikutukset opiskelijoille perustuvat pääasiassa tutkimuksiin, jotka osoittavat, että tiedon hakeminen voi olla erittäin tehokas keino vahvistaa haetun tiedon muistia.4 Laboratoriossani hiljattain tehdyssä työssä on käytetty harjoittelutestaustekniikan muunnelmaa pyrittäessä parantamaan tarkkaavaisuutta ja muistia videoitujen luentojen aikana.5 Opiskelijoiden tarkkaavaisuus herpaantuu usein sekä luokkahuoneessa pidettävien luentojen6 että videoluentojen7 aikana. Kun opiskelijoilta esimerkiksi kysyttiin luokka- tai verkkoluennon aikana, kiinnittivätkö he huomiota luentoon vai harhailivatko ajatukset muihin aiheisiin, he ilmoittivat noin 40 prosentissa testeistä, että heidän ajatuksensa harhailivat; ei ole yllättävää, että ajatusten harhailun laajuus korreloi negatiivisesti luennon sisällön säilyttämisen kanssa.6-8

Tutkimuksessamme5 keskityttiin videotallennettuihin luentoihin, koska ne ovat keskeinen elementti verkko-opetuksessa, joka on räjähdysmäisessä määrin lisääntynyt viime vuosina osittain massiivisten avoimien verkko-opetuskurssien kehittämisen seurauksena. Näin ollen sen ymmärtämisellä, miten videoluennoilla tapahtuvaa oppimista voidaan tehostaa, voi olla merkittäviä vaikutuksia verkko-opetukseen. Osallistujat katselivat 21 minuutin mittaista videoitua tilastoluentoa, joka oli jaettu neljään yhtä suureen osaan. Kunkin luentosegmentin jälkeen kaikki osallistujat tekivät matemaattisia tehtäviä minuutin ajan, minkä jälkeen testattu ryhmä sai lyhyen kyselyn kustakin luentosegmentistä, jotka kestivät kukin noin 2 minuuttia; ryhmä, jota ei testattu, jatkoi matemaattisten ongelmien työstämistä vielä 2 minuuttia ja sai testin vain viimeisestä segmentistä; ja muulle tutkimusryhmälle näytettiin samaa materiaalia kuin testatulle ryhmälle jokaisessa viimeistä segmenttiä edeltävässä segmentissä, mutta sitä ei testattu. Viimeisen luentosegmentin jälkeen kaikki kolme ryhmää saivat koetehtävän kyseisestä segmentistä, ja muutamaa minuuttia myöhemmin he saivat myös koko luentoa koskevan lopputestin. Satunnaisina hetkinä luennon aikana kaikkien ryhmien osallistujilta kysyttiin, kiinnittivätkö he huomiota luentoon vai harhailivatko ajatukset muihin aiheisiin.

Testaamattomien ryhmien ja uusintaryhmien osallistujat ilmoittivat harhailevansa ajatuksissaan noin 40 %:ssa kysymyksistä, mutta testatussa ryhmässä ajatusten harhailun esiintyvyys puolittui noin 20 %:iin. Lisäksi testatun ryhmän osallistujat säilyttivät huomattavasti enemmän tietoa luennon loppuosasta kuin kahden muun ryhmän osallistujat, ja he säilyttivät myös huomattavasti enemmän tietoa koko luennon lopputestissä kuin muut ryhmät. Vaikka on rohkaisevaa, että interpoloitu tietokilpailu voi dramaattisesti vähentää ajatusten harhailua ja lisätä muistin säilyttämistä, raportoituihin tuloksiin on suhtauduttava varauksella, koska ne saatiin vain yhdellä luennolla yhdestä aiheesta ja koska on epäselvää, pysyvätkö interpoloidun tietokilpailun hyödyt useilla luennoilla tai todellisissa verkkoluennoissa (tai suorassa opetuksessa). Optimismiin on kuitenkin aihetta, sillä muunlaiset harjoituskokeet ovat lisänneet oppimista luokkahuoneissa.9

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.