Eteisvärinää (AF) on hoidettu tranthorakaalisesti annettavilla DC-sokeilla, mutta 5-30 %:lla potilaista menettelyt eivät onnistu palauttamaan sinusrytmiä (SR). Oletimme, että suurienergisten shokkiaaltojen kohdistaminen rintakehään voi ratkaista sähköisen shokin riittämättömän tunkeutumisen eteiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida korkeamman energian ulkoisen DC-shokin tehokkuutta sydän- ja verisuonitautien kanssa samanaikaisesti esiintyvän refraktorisen AF:n hoidossa käyttämällä synkronoitua kaksinkertaista ulkoista defibrillaattoria. Viidelletoista potilaalle (keski-ikä 65 +/- 8), joilla oli refraktorinen AF tavanomaiselle DC-kardioversiolle (CV), annettiin korkeamman energian DC-shokki käyttämällä kaksinkertaista ulkoista defibrillaattoria. Kaikilla potilailla oli samanaikainen sydänsairaus. Varfariinia ja amiodaronia (600 mg/vrk) annettiin vähintään kolmen viikon ajan ennen DC-CV:tä. Rauhoittaminen suoritettiin midatsolaamin suonensisäisellä annostelulla. Kaksi defibrillaattorityynyä asetettiin rintakehän etu- ja takaseinämälle oikeaan kylkiasentoon dekubitusasennossa. Defibrillaattorit synkronoitiin R-aaltoihin ja samanaikaisesti potilaille annettiin 720 joulea energiaa. Amiodaronia (200 mg/vrk) annettiin jatkuvasti DC-sokin jälkeen SR:n ylläpitämiseksi. Sinusrytmi saatiin aikaan 13 potilaalla. Sinusrytmi säilyi 11 potilaalla kuuden kuukauden ajan. Kreatiinikinaasin MB-fraktiot olivat normaalit 4 (22 +/- 4 IU/L) ja 12 tunnin kohdalla (18 +/- 4 IU/L). Yhdellekään potilaalle ei kehittynyt merkittävää hemodynaamista heikentymistä tai kongestiivista sydämen vajaatoimintaa, suurempaa AV-blokkia, aivohalvausta tai ohimeneviä iskeemisiä aivotapahtumia. Tulokset osoittavat, että korkeamman energian tasavirtasähköiskun antaminen kaksinkertaisella ulkoisella defibrillaattorilla on tehokas ja turvallinen menetelmä tulenkestävän AF:n kardioversiossa. Mielestämme tämä menettely olisi suoritettava ennen eteisen sisäistä kardioversiota.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.